tiistai 28. heinäkuuta 2015

Joidenkin kaa


Ystävä käveli ovesta sisään, täytti jääkaapin hyllyjä ja asettui taloksi. Seuraavan vuorokauden aikana puhuttiin ja puhuttiin (paitsi silloin kun nukuttiin). Puhuttiin keittiön pöydän ääressä, kahvilan penkillä, vaatekaupan hyllyjen välissä, ravintolapöydässä, baarissa ja kotipihalla. Välillä syötiin ja juotiin ja välillä tuumattiin, että on aika vaihtaa paikkaa. Aiheet risteili elämäntavoista ja liikunnasta työhön ja miehiin, lapsista ja lapsettomuudesta sisustamiseen ja vaatteisiin, kiireestä ja aamu-unisuudesta kirjoihin ja elokuviin. Haaveista ja unelmista vallitsevaan todellisuuteen. Osansa sai politiikka, osansa sai kirkko ja uskonnot ja osansa sai ihmiset, ne ihanat ja ne kummalliset. Joistain raapaistiin pintaa, jonnekin upottiin syvemmälle.

Kun ovi jälleen kävi ja auto hurahti parvekkeen alla käyntiin, parkkeerasin teekupin kanssa sohvan nurkkaan ja katsoin SuomiLoven uusintoja jakson verran. Siellä oli tämä. Osuikin juuri tälle päivälle.


"Joidenkin kaa
saa kaiken toimimaan.
Joidenkin kaa
voi olla vaan
aivan samanlaista, vaikka
välissä olis vuosia,
sillä joidenkin kaa on samantien helppoa

Joidenkin kaa on samantien helppoa.
Johtuuko se siitä mitä sulle voi sanoa?
Johtuuko se siitä mitä voi jättää sanomatta?
Joidenkin kaa on helppoo uskoo ihmeisiin.
Joidenkin kaa on luonnollista uskoo mahdottomiin unelmiin.
Joidenkin kaa maailma näyttää taas hyvältä ja kauniilta."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti