torstai 16. huhtikuuta 2015

...



Viime viikolla olin puhepelistä poissa useamman päivän, kun ääni loisti poissaolollaan. Viikonloppuna olin töissä järjestämässä erästä tapahtumaa nuorille, ja vuorokauden aikana olin osallisena useassakin ruokapöytä-/kahvipöytä-/sohvapöytäkeskustelussa. Mutta koska puhuminen sattui ja ylipäänsä puheenvuoron saadakseni oli pakko tehdä erinäisiä sirkustemppuja (koska äänen korottaminen ei tullut kysymykseen), punnitsin aika tarkkaan, mikä oli sanomisen arvoista. Aika monesta asiasta sain itselleni paljonkin uusia ajatuksia, mutta oli ihmeellistä olla ottamatta kantaa, sanomatta ajatuksiaan ja kertomatta esimerkkejä omasta arjesta. Tyydyin vain kuuntelemaan ja ajattelemaan. Ja niitä ääneen sanomattomia ajatuksia on kyllä riittänyt viime viikkoina muutenkin.



Maanantaina, loman ensimmäisenä päivänä, valuin illalla kotiin päivän seikkailuista. Taivas oli tulessa ja minulla sellainen olo, että jotain on muuttumassa. Vuodenaikojen muuttuessa yleensä niin käy, isommin tai pienemmin. Sisäinen fiilis muuttuu. Juuri nyt raskas talvi on vaihtunut kepeämpään kevääseen. Todellisuudessa mennyt talvi ei ollut merkittävän raskas, mutta en myöskään tiedä vielä kuinka kepeä tämä kevät oikeasti on. Sen sijaan tiedän, että talven mittaan hyppäsin aika kovalla vauhdilla erinäisiin juttuihin mukaan. On ollut vähän sellaiset muurinmurtajaiset uusien ihmisten kanssa. Ja nyt tunnustelen elämän sävyjä jarrupoljin pohjassa. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti