tiistai 30. joulukuuta 2014

All I wanted for Christmas...



Joululoma oli ja meni. Hitaat päivät tosin jatkuu vielä vähän.

Joulu(loma) oli kutakuinkin juuri sellainen kuin ajattelin sen olevan. Sohvannurkkaa, kaks kirjaa, paljon teetä ja hyvää ruokaa, suklaatakin vähän. Jouluaattona ja -päivänä äiti ja isä, joulupäivän illasta eteenpäin muutaman päivän verran ihana siskokin pienen perheensä kanssa. Erityisesti on mainittava isän lahjaksi saama kauko-ohjattava videokameralla varustettu helikopteri ja 2-vuotiaan toivoma traktoriajelu. No, helikopteri ei vielä kovin hallitusti lennellyt eikä 2-vuotias sinne traktorin kyytin kovin paljon uskaltanut, mutta olipa hauskaa silti. Myös 500 palan palapeli ja kolmen lautapelin lajitelma toi viihdettä ajankuluun.


Kaksi viimeistä lomapäivää oli pyhitetty oleilulle omassa kattohuoneistossa. Elämyksiä siihen sohvannurkkaelämään tarjoili Game of Thronesin neloskauden ekat jaksot ja Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas. Ainakin jälkimmäisestä lisää vielä vähän myöhemmin.

Nyt siis eletään joululoman jälkeistä elämää, hajanaista viikkoa, hitaita päiviä. Tänään oli töitä; tilastointia ja toimintakertomusta. Numeroiden pyörittelyä. Ja sen ihmettelyä, että miksi se on joka vuosi vähän epävarmaa, vähän sinne päin, vähän hankalaa. Vähän piti myös ajatella tulevan viikonlopun puuhia, leirielämää kun on perjantai-illasta eteenpäin luvassa. Mutta sitä ennen vielä seuraavien kahden päivän aika jotenkin jaettuna lähinnä ystävän seuran ja hiljaisen kotielämän kesken. Ja hiljaisen kotielämän keskeltä jokunen ajatus myös menneelle vuodelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti