perjantai 11. tammikuuta 2013

Hengitän - siis olen.

Antti Reini oli puhumassa Nuori2013 -tapahtumassa Jyväskylässä aiheesta "Mun oma juttu". Hän sanoi, ettei ollut valmistellut puhetta sen ihmeemmin vaan puhuu nyt mitä mielessä on. Ja että hän suhtautuu elämään juuri niin: tässä ja nyt. Koska ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. ("Tällainen tämä puhe oli tänään. Jos pitäisin samasta aiheesta puheen huomenna iltapäivällä, se olisi varmaan ihan erilainen." -Antti Reini)

Reini sanoi, että tähän hetkeen keskittyminen ja oman itsen löytäminen onnistuu häneltä niin, että istuu alas ja tuntee: tunnen omat jalkani, tuossa ne on. Tunnen kun sydän lyö. Ja tunnen kun hengitän. Ja se on se, mistä hän ei ikinä luopuisi, hengittämisestä. 

Isä sanoi viime keväänä tähän asti kamalimpana työpäivänäni miulle tärkeät sanat: "Sillon, kun tuntuu oikein pahalta, niin hengitä pari kertaa syvään ja jatka vasta sitten." Tiesin, että se toimii, mutta oli tärkeää, että siitä muistutettiin, koska olisin sen sinä päivänä saattanut unohtaa. Joka kerta kun joku asia hermostuttaa, pelottaa tai meinaa viedä järkevästiajattelemisen kyvyn, yritän muistaa keskittyä hengittämiseen. 

Ja kun yritän keskittyä siihen, missä olen juuri nyt ja mikä on tärkeää juuri nyt, keskityn hengittämään pari kertaa syvään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti